Kupunkasvatus - silmäterien kasvatus käynnissä

Puolivuotias

2013-05-16T22:06:00+03:00

Vasta?! Jo?! Tuntuu, että pikkuneiti olisi ollut elämässämme aina :) Meillä on mennyt vauvan kanssa tosi hyvin, hän nukkuu niin kuin varmaan vauvojen kuuluukin (ei kuten siskonsa). Nykyisin mennään pääosin enää vaan kaksilla päikkäreillä, mutta jos ollaan reissun päällä nukutaan miten sattuu. En ole paljon päikkäreiden kanssa "taistellut"- neiti nukkuu kun nukuttaa.

Kiinteät aloitettiin 4,5kk ikäisenä ja se oli tosi hyvä juttu, sillä ruoka alkoi heti maistua hyvin, ja mikä ihana fiilis syöttää lasta joka syö!!! :) Imetyskin vähän ahdisti, vaikka tietysti imetän vieläkin ateriloiden päätteeksi, mutta on tämä on paljon fiksumpaa kuin tissisuussa illat istuminen- meininki! Halusin jostain syystä (???) ottaa iltavellin, vaikka tiedän, että velleistä ollaan montaa mieltä, ja harjoittelimmekin yli viikon päivät vellitutista imemistä, harjoittelu tuotti tuloksen! Lähes tulkoon heti päivään tuli kaksi kasvisruokaa plus iltavelli 5 kuisena. Vajaa 6 kuisena kokeilin aamupuuroa, ja sekin upposi, joten nyt syömme jo aamullakin...välipala on pelkkää maitoa, toivottavasti vielä pitkään :) Öisin tissitellään kerran tai kaksi

Onhan tää arki aikamoista menoa, pyöritys välillä vähän väsyttää ja turhaannuttaa kun vaikka kuinka pesenpyykkiä, täytän astianpesukonetta, laitan ruokaa ja siivoan- se kun ei tunnu näkyvän missään.

Töihin palaan aikaisintaan 1.10.2014!!! :DDDD Niin, ja istukanpala kohdusta on hajonnut ja hävinnyt, joten mitään toimenpiteitä sen kanssa ei tarvittu

ARKI

2013-02-20T14:18:00+02:00

Voi harmitus kun kirjoittelu on jäänyt, aikaa kyllä olisi ollut, mutta jotenkin kaikki muu on vaan ollut ajan tullen tärkeempää.

Pienempi neideistä on nyt rapiat 3kk ja esikko aika tismalleen 2,5 vuotias, ja en kyllä yhtään tiedä tuleeko tästä postista järkevä vai sekava vaan :D Pääosin meillä on aikamoinen arkihärdelli, mutta silti tämä tuntuu ihan siedettävälle! Kaiken kaikkiaan arki kahden lapsen kanssa on ollut kuitenkin positiivinen yllätys - kiitos öisin nukkuvan vauvan!!! Nuo edelliset neljä sanaa tuntuu ihan käsittämättömälle sanoa (sen jälkeen kun esikon kanssa valvottiin..öööh vuosi!!)!! Arkea helpottaa ERITTÄIN paljon myös se, että isompi on hoidossa 8 päivää kuussa! Niinä päivinä me ollaan pienemmän kanssa yleensä menossa. Muskarikin aloitettiin ja sen mahdollisti nimenomaan esikon hoitopäivät. Meillähän hoito on järjestetty yksityisellä hoitajalla ja hoitopäivät on aika arvokkaita, sillä emme saa kuntalisää siitä johtuen kun toinen vanhemmista on vanhempain vapaalla. Kuussa hoitolysti pulittaa 230 euroa omasta pussista.

Nukkumisista...pienempi on hieman saanut rytmiä, jihuuuu! Aamut alkaa yleensä seitsemän maissa ja neiti herää yleensä hyvällä tuulella. Aamupäivällä nukutaan max 2h vaunuissa, sisällä pituus olisi ehkä 15min ja iltapäivällä myös tunti-kaks. Ilta on vähän sekavampi, mutta kun oikein nukuttaa, neiti saadaan suht helpolla iltaunille sisälle, vaunuihin. Yö alkaa ylennsä 20-21 aikoihin ja öisin syödään 1-4 kertaa, yleesä kolmesti.

Faktoja pienemmästä

3kk mitat olivat 6,5kg ja pituutta 59cm
tissimaidolla kasvava
Naurava ja perus tyytyväinen tapaus :)

Isompi päätti alkaa poikotoimaan kotipäikkäreitä pari viikkoa sitten..huoh! Mutta ehdottomasti hän niitä vielä tarvitsee. Ja niin kuin nytkin, iltapäivä on pitkällä ja nyt uni vihdoin voitti! En siis edes yritä laittaa neitiä päikkäreille, sillä hän panee niin kovaa vastaan, mutta annan sen sitten nukahtaa sohvalle, vaikka myöhemminkin, sillä illat on päikkäreiden ansiosta huomattavasti helpompia. Ja emme ole huomanneet eroa siinä nukutaanko päikkärit puoliltapäivin vai vasta kolmen tietämissä. Hoidossa neiti on ensimmäisenä sängyssä!!!

Näin uudestaan tämä vauva-arki tuntuu ihanalle, vaikka tietysti välillä rankalle, ja nyt tästä voi jo jotenkin osaavansa nauttia. Olen miettinyt useasti miten tätä aikaa muistelee, sillä vaikka kuinka olen hehkuttanut tämän "helppoudesta", helppous on joskus kaukana, kun joudut koko ajan olemaan valmis auttamaan. Esikoinen koittelee enemmän päänuppia uhmakohtauksilla, ja vauva vaatii fyysistä apua. Rankalle tästä ajasta tekee se, että omien tarpeiden täyttäminen on täysin nollissa. Harrastuksia NOLLA!!! Liikuntaa NOLLA!! ellein esim. tän aamun ulkoiluja lasketa, kun edessä työnnän vaunuja ja perässä tulee pulkassa 14 kg:n puntti ;) Mieheni on liikkumattomuudesta kärsinyt enemmän, mutta eiköhän ulkoilujen ja vaunulenkkien määrä tässä kasva kun kevättä kohti mennään ja valon määrä kasvaa! IHANAAA Kaiken kaikkiaan yhden kokemuksella uskalla todeta, että kun vauvavuodesta selviää, pikkuhiljaa ne omatkin tarpeet alkaa olla helpompi täyttää ja maailma tuntuu taas valoisammalle. Ainakin mun kohdalla koen tuottavani itselleni enemmän stressiä siitä kun mietin mistä jään paitsi, kun voin ajatella, että nyt elämme tätä arkea ja olen "raivannut" lasten tarpeille tilaa ja itseeni panostan taas pian! Ihana oivallus :) olisimpa pystynyt ajattelemaan samoin esikoisen vauva-aikaan...

Ihanaa kevättä kaikille, harvoille, lukijoille :) Yritän palata pian taas kertomaan lisää

Fiilistely postaus

2012-12-06T14:45:01+02:00

Pian alkaa olla ensimmäinen kuukausi täynnä kahden lapsen kanssa, ja kaikki vielä hengissä :D Isi on palannut töihin, ja toimistoaika pitäisi selvitä menettämättä hermojaan...hah,hah ei onnistu, muuten mulla menee ihan hyvin uhmakkaan ja vauvan kanssa, mutta tissittelyt on aikamoista taiteilua. Uhmaikäinen yrittää tehdä kaikkensa, että siitä ei tulisi mitään :/ nyt on otettu käyttöön puhelin, jonka lykkään tytön käteen ja vaihtelevasti sieltä katsotaan valokuvia, huvituttia ja pikkukakkosen ohjelmia, ja avot, kaikki ollaan tyytyväisiä!!! Vinkinä myös muille asian kannssa taisteleville!

Pääosin olen nauttinut tästä monta kertaa enemmän mitä ensimmäisen kanssa. Vauva on paljon tyytyväisempi tapaus mitä esikoinen ja viihtyy jopa sylissä ilman että ollaan koko ajan liikkeessä ;) Toki hänkin osaa antaa ääninäytteitä, mutta ehkäpä osaan lukea vauvaa nyt paremmin ja täyttää hänen tarpeita. Ihan kiva! Vauva myös nukkuu toisinaan!!!!

Niin muutes, sen istukanpalasen kanssa nyt eletään sulassa sovussa...joo, keskussairaalan lääkärin mukaan tilannetta voidaan seurata ja kontrolli on joulukuun lopussa ellen ala vuotaa sitä ennen tai tulee kipuja. Lääkärin mukaan pala voi tulla itsestään pois.

Kululallaa

2012-11-25T18:58:01+02:00

Pikkuneiti on huomenna kaksiviikkoa vanha <3

Meillä on ollut isi kotona nämä viikot ja vielä viikko jäljellä, voi kun isi voisi olla aina kotona!

Vaikka vauva ulkoisesti muistuttaa isosiskoaan tavoiltaan hän on toistaiseksi ollut aivan päinvastainen. Tähän väliin voisi sanoa, että onneksi! Jo ensi viikoista alkaen ykkönen ei nukkunut, söi tunnin välien ja pienessä keinutusliikkeessä oli hiljaa jos tissi ei ollut suussa. Ihan puistattaa nuo ajat...Tämä uusi tapaus taas nukkuu pääosin syöttövälit ja syö päiväsaikaan 2-3h välein ja öisin 3-4h välein. Iltayöstä neiti on virkeimmillään, mutta on nukkunut sitten yhdellä syötöllä klo 02-03 aikoihin aamuun 05-07 saakka.

Pieniä vastoinkäymisiäkin on ollut. Jälkivuoto alkoi laantua jo viikko synnytyksestä, mutta kappas, 1,5 vkoa synnytyksestä, torstai-aamuna nousin sängystä ja vuosi verta niin, että lattiat lainehti ja sain yöhousut jalasta kaappastua jalkojen väliin ja juoksi suihkuun. Säikähdin!!!!!! Monen mutkan kautta en päässyt yleiselle puolelle tarkastukseen ja tyydyin kohtalooni lähteä yksityiselle. Pää ei olisi kestänyt "seuraillaan" käskyä. Kohdusta löytyi 1,5cm palanen istukkaa. Lähete keskussairaalaan ja odotan nyt kutsua ilmeisesti kaavintaan. Kaavinta ei tietenkään ole mikään kiva homma, mutta syy löytyi ainakin.

Seuraava murhe havaittiin seuraavana aamuna kun vauvan silmäkulma oli täynnä rähmää, ei muuta kun lääkäriin. Silmätulehdushan se. Ab tipat saatiin ja silmä alkoi heti parantua. Nyt kun saataisiin tämä äiti kuntoon niin avot! En uskalla erikoisemmin ulkoilla kun alamahaa juilii. Ulkoilmaa tässä kyllä kaipaisi!!! Vauva sen ajan nyt antaisi mutta oma olo ei :/

Otsikon "kululallaa" on ykkösen juttu, mitä me vaan ei ymmärretä, mitä kummaa se voikaan tarkoittaa!!??? ;)

Tyttö tuli!!!!

2012-11-19T09:42:01+02:00

Kyllä, nyt meitä on neljä! Voi tätä ihanuutta! Neiti on nyt viikon vanha, hän syntyi maanantaina 12.11.2012, päivää ennen laskettua aikaa, samoin kuin isosiskonsa. Muutenkin synnytys oli taas tosi hyvä kokemus, muuten samanlainen kuin ensimmäinen, paitsi ponnistusvaihe lyheni 56 minuutista viiteen minuuttiin! Lapsivesien menosta lähdetiin sairaalaan ja mummo hälytettiin paikalle. Sairaalan mennessä olin 3 cm auki jota olin myös muutaman tunnin myöhemmin. Sain Tramal piikin joka laittoin ehkä hommaa etenemään. Samaan aikaan otin ilokaasun käyttöön jota hönkäilin aika pitkälle. En tiedä kuinka paljon olin auki, mutta kivuista päätellen tarpeeksi. Sain spinaalipuudutuksen, puudutuksen laitosta 45min kuluttua vauva oli maailmassa! Helpottavaaaaa, 3090g ja 48cm täyttä kultaa! Lapsivesien menosta 8h päästä homma oli paketissa :)

Kotona on ihanaa, ollaan perhe!! Isi on nyt kotona vielä kaksi viikkoa. Isosiskolla on isosiskon elkeitä ;)

Palataan! <3

Melkein synnyttämään

2012-10-29T11:01:01+02:00

Kävin tosiaan vajaa pari viikkoa sitten taas katsomassa utlran kautta pikkusta sf-mitan takia. Ennen kuin lääkäri oli edes tunnustellut ja katsonut mitään, totesi, että olisi enemmän huolissaan jos minun sisällä kasvaisi nelikiloinen jöllikkä, kun itse olen alta 160 cm pitkä ja elopaino normaaliolosuhteissa 45 kg paikkeilla. Vauva ultrattiin ja vastasi viikkoaja!!!! Paino o-arvioksi saatiin 2,5 kg ja viikkoja tuolloin oli 36+2. Pieneksi yllätykseksi kohdunsuu oli jo 1cm (sormelle) auki, ja lääkäri totesi, että kaveri voi syntyä milloin vaan...

Viime viikon lomailin esikoisen kanssa ja lääkärin "varoittelusta" huolimatta oltiin aika paljon menossa. Olen tässä pohtinut, että pitäisikö alkaa himmailemaan vai mennä vaan niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu, sillä oma olo on kuitenkin yllättään hyvä. Eilenkin kävin kaksi kertaa lenkillä. Ehkä en himmaile, nautin vapaudesta!!! :)

Perjantai iltana (37+3) olin lähes lähdössä synnyttämään ja vapisin jo ajatuksesta, että olisiko tämä nyt menoa. Illalla alkoi supistella klo 21.30. Lähinnä maha kovettui ja oli hieman hankaluuksia kävellä. Muutenkin viimeaikoina on ollut toisinaan hankaluuksia kävellä, ilmeisesti vauvan pää alkaa valumaan alas. Menin suihkuun ja homma vain jatkui ja oikeesti vähän alkoi pelottamaan. Lähdin kuitenkin normaaliin tapaan nukuttamaan esikoista ja kas kummaa, supistelut loppui kun tulin nukuttamasta. JOku ihmeellinen tunnin supisteluepisodi on siis takana.

Nyt vain odotellaan ja toivotaan, että kaveri kasvaisi vielä tämän pari viikkoa mahan suojissa!!

Kupu rv 37+6

Äippälomalla

2012-10-14T14:17:01+03:00

Tää tuntuu ihan uskomattomalle, että enää kuukausi laskettuunaikaan!!! Viikko on vierähtänyt jo äitiyslomalla ja ihme kyllä energiaa tuntuu (vielä) olevan. Olen viikon aikana tehnyt vaikka mitä!! Tähän väliin pitää tietysti lisätä, että esikoinen on päivät hoidossa mikä mahdollistaa kaiken tekemisen. Heti ensimmäisenä älomapäivänä (5.10.) pesin ensimmäisen koneellisen vauvan pyykkiä, koko pyykki rumba tietysti alkoi siitä, että kokosin pienet vaatteet; siskon tytöllä lainassa olleet, esikoisen äpakkauksen pienimmät ja tulokkaan oman pakkauksen vaatteet. Niitä muuten on!! Harsojakin varmaan 20 kpl:tta! :) Pakkauksen vaatteita en ole antanut edes lainaan sillä haluan säästää lapsilleni kokonaiset pakkaukset. Kuitenkin se henkii sitten sitä aikaa, ja ehkä tulevaisuudessa he voivat pukea omia lapsiaan niihin vaatteisiin. Aarteita siis :)

Raskausrintamalla ei ole kovin paljoa kerrottavaa. Sf mitta kyntää alakäyrällä ja nyt vihdoin pääsen yleisen kautta tarkastuttamaan vauvan kasvun. Viimeksi kasvu tarkastettiin (kävin yksityisellä) viikon 32 paikkeilla ja silloin kaveri vastasi viikkoja, ollessaan reilun 1,4 kg. Menen tulevalla viikolla (rv 37) ultraan. Tuli vähän sellainen fiilis, että "otetaan pois jos ei mahassa kasva...". Kassotaan ;) Oma olo on tällä kertaa aika luottavainen, kuitenkin. Ei esikoisestakaan maha tätä suurempi ollut ja yli 3 kiloisen punnersin ulos. Enemmän tällä hetkellä arveluttaa vauvan asento, mutta sekin selviää sitten.

Tämä viikon neuvolakäynnillä puhuimme paljon myös esikoisen uhmasta joka on toisinaan aika rankaa, mutta olen huomannut, että kun itse olen pirteämpi jaksan ollan johdonmukaisempi, ja jotenkin senkin kanssa elo tuntuu nyt paremmalle. Neukkis antoi hyvin vinkin (jonka kyllä tiesin, mutta heräsin sitä noudattamaan taas tiukemmin), että jos ei ole vaihtoehtoja, ei saisi edes asettaa kysymystä, esim. jos uloslähtö on hankalaa, ei pidä sanoa, "puetaanko?" vaan "nyt puetaan". Ja toisaalta, jos on vaihtoehto, silloin voi kysyä, "otatko viiliä vai jugurttia".

Hb:kin oli lähtenyt nousuun!! Jesh!! Vielä ei juhlita luvuilla, mutta 114 on nyt hyvä! Vaihdoin (taas) läähettä ja nyt on käytössä Combiron valmiste jonka kanssa ei tarvitse miettiä syömisiä, voi ottaa ruokailun yhteydessä. Määräkin on pieni, nestemäistä kylläkin. SUosittelen.

Kaveri on kova puskemaan. Ei supistele, vielä! ;)

Tänään tehtiin perusteellisempi siivous, vielä kun jaksoin. Ompa hyvä mieli :)

Kupu rv 36

Loppuraskauden väsymystä

2012-09-17T18:51:01+03:00

Tänään palasin töihin puolentoista viikon huilin jälkeen - joo-o lääkäri taivutteli toissa viikolla saikulle, ja en voinut houkuttavasta ajatuksesta kieltäytykään. Ja tuntuupa, että huili tauko tuli erittäin hyvään saumaan. Tuolla lääkärikäynnillä mitattiin myös se Hb ja se oli uuden nestemäisen rautalääkkeen ansiota tullut ylöspäin viikossa!! Hb oli tuolloin 113!! Se sillä edelleenkään juhlita, mutta suunta oli ylöspäin. Vasta kun sain luvan huilata, huomasin kuinka väsynyt olinkaan ollut. Vielä lisä huomautuksena olen viimeisen kuukauden ajan tehnyt keskimäärin 1,5 henkilön hommat- ja raskaana! Tajusin, että arki oli ollut pelkkää selviämistä arkiaskareista, ja itsestä huolehtiminen oli unohtunut. Korjasin tilanteen 1,5 viikon saikun aikaan ja pidin esikoisen hoidossa ja nautiskelin yksinolosta, pienistä lenkeistä syysilmassa ja tein kotihommia ihan rauhassa, että ilta saatiin pyhittää oleilulle, perheenä :) Ihana lepotauko! Tuolla lääkärikäynnillä lääkäri mittasi myös sf-mittaa joka on mennyt koko ajan siellä alakäyrällä tai alapuolella, nyt mitta saatiin käyrälle. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että ultraa ei tarvita, mutta itse olin erimieltä. Kävin viime viikolla yksityisellä tarkastuttamssa vauvan kasvun ja istukan toiminnan ja se kannatti. Vauva vastasi viikkoja pienestä sf-mitasta huolimatta. Reisiluun mitta oli muutaman viikon jäljessä, mutta lääkäri tiedusteli sitten isän ja esikoisen pituutta, ja sen jälkeen ei ollut enää yhtään huolissaan. Itse olen alta 160cm, isä on 170cm ja 2 vuotias pikkuneiti kasvaa alakäyrillä pituutensa kanssa. Suomeksi sanottuna persjalkaisija ollaan!!! Uusi tulokas ei taida poiketa...

Tänään oli kuitenkin ihan kiva palata töihin vaikka uskon, että edessä on tiukat 3 viikkoa. Enää kolme viikkoa töitä!!!! Uskomatonta...Mulla on "vierihoidossa" perehdytettävä, hän ei vielä ole edes tuuraajani, jota en ehdi välttämättä edes näkemään, mutta ei ole kovin herkullinen yhtälö tämäkään, perehdyttäminen on aika rankkaa hommaa...

Muutama luku vielä:
Paino-arvio 1,4 kg, rv 31+0
Paino (oma) 54 kg (+9 kg) rv 32

tää tyyppi möngertää mahassa ihan älysti, toisinaan tuntuu, että sillä olisi enemmän kuin neljä raajaa ;)

Kupu 31+5

Huolia vai ei?!

2012-09-02T15:57:01+03:00

Moikat! Pari viikkoa sitten (rv 28+0) kävin istukanpaikan tarkastus ultrassa. Ultrasta sain hyvät uutiset paikan suhteen, sillä istukka oli siirtynyt tarpeeksi kohdunsuulta, ja alatiesynnytys pitäisi sen suhteen olla mahdollinen. Paikka tuli tarkastettua erikoistuvan ja erikoislääkärin toimesta. Erikoistuvalääkäri ilmoittikin, että ei ole kovin ultraillut ja siltä se juuri vaikuttikin. Helpotukseksi erikoislääkäri tuli asian tarkastamaan ja siitä kuvasta tyhmempikin ymmärsi, että hyvältä näytti. Molemmat lääkärit katsoivat myös vauvan kokoa, ja "harjoittelija" sai joidenkin mittausten perusteella vauvan koon vastaamaan vain viikkoja 23+ ja joidenkin 27+. Erikoislääkäri mittasi vain reisiluun ja pään, ja vauva vastasi hänen mukaan 27+ viikkoja, eli vähän pienempi mitä viikkoja oikeesti . Painoarvio oli noin 1kg.

Viimepäivien huolet liittyykin tuohon vauvan kokoon sillä, sf-mitta siirtyi viime neuvolassa (vr 28+6) alakäyrältä alakäyrän alapuolelle...voi huoli!!! Terkka kyllä tutki vauvan paikan ennen mittausta, ja niin kuin arvasinkin, vauva on kohdussa poikittain, ja näin ollen (kuulemma) sf-mitta on pienempi. Mitaksi tuli vain 22cm. Mutta voi tätä huolta. Onneksi pääsen tulevana keskiviikkona vielä lääkärintarkastukseen ja yritän tivata itselleni kontrolliaikaa painoarvio ultraan, muuten menen yksityiselle! Entä jos istukka ei toimikaan kunnolla ja vauvan paino ei siksi nouse, vai onko kohtu vaan niin alhaalla, että vauva on ihan tuolla lantiossa?! Vatsanihan tosiaan on silminnähden tosi alhaalla, mutta sisältö vaikuttaa erittäin touhukkaalta! Se lienee erittäin positiivista!!

Lisähuolta tuo vielä se, että hemoglobiini oli enää 103, raudan syönnistä huolimatta!! Olen popsinut Obsidania jo koko kesän...Nyt vaihdoin omatoimisesti rautavalmisteen Obsidanista nestemäiseen Floradixeen ja toivottavasti se laittaa hempan nousuun! Voitte vaan kuvitella kuinka väsynyt olen!

Kollega töissä sanoi itsensä irti ja nyt teemme kahteenpekkaan kolmen työt ja illalla kotona odottaa tempperamenttinen uhmaikäinen...nyt sain vielä kunnon flunssankin, niin...niiin. VÄSYTTÄÄÄÄÄ. Huomisen taidan olla kotona ja harkitsen vakavasti, että pyydän vähän saikkua.

Kupu 29+5

Puolivälin paremmalla puolella

2012-07-30T22:17:01+03:00

Moikka (tämän postin kirjoitin jo reilu vko sitten, mutta vuodatuksen katkoksen vuoksi en päässyt sitä postaamaan..), ja voihan harmi, etten ole saanut aikaiseksi kirjoitella useammin. Jälkeenpäin harmittaa :/ Viimeisen kuukauden aikana on tapahtunut kaikenlaista lähinnä raskausrintamalla, mutta nyt porskutellaan taas hyvissä voimissa eteenpäin. Ongelmia on aiheuttanut alhainen hemoglobiini ja lievä kohdunlaskeuma, ja siihen vielä lisäksi rakenne uä:ssä todettiin, että istukka on lähellä kohdunsuuta joten sitä tarkkaillaan ja menen ylimääräiseen tarkastukseen rvkolla 28. Tuo kohdunlaskeuma ja istukan sijainti aiheuttaa ilkeetä paineentunnetta alavatsalle, ja tunsin tuossa muutama viikko sitten jopa pientä supistelua. Halusin päästä lääkärin juttusille ja kohdunsuu tarkastettiin ja menoa jatketaan nyt vähän rauhallisemmin. Yritän välttää turhia nostelemisia, ja se tuntuu tehoavan, jesh!!!

Rakenne uä:ssä, rvkolla 21 kaikki tuntui olevan kunnossa vauvan osalta ja istukan paikasta kätilö ei ollut kovin huolissaan, sillä kasvaessaan kuulemma yleensä istukka nousee kohdunsuulta tarpeeksi korkealle, joka mahdollistaa alatiesynnytyksen. Istukan sijainnista johtuen olen tuntenut miedompia potkuja mitä esikoisesta näillä viikoilla (tai sitten muistan väärin J), mutta etenkin iltaisin on jo melkoiset hulabaloot ;) Uä:ssä selvisi sekin, kun kysyin kätilöltä kautta rantain, että kannattaako tyttöjen vaatteista jo luopua, niin vastaukseksi tuli, että ”itse en lähtisi”…

Esikon 2-vuotis synttäribileet juhlitaan tulevana viikonloppuna ja äitillä on ollutkin menun teko kuumana. Noh, noh, menu ja menu, mutta pitää sitä vähän tarjoomisia ajatella. Kyllä 2-vuotias uhmineen on aikamoinen pakkaus, ihana! <3 Napanuora äitistä pitäisi piakkoin katkaista siinä muodossa, että neiti muuttaa omaan huoneeseen nukkumaan. Täytyy vaan myöntää, että ajatus tuntuu vähän kurjalta, mutta varsin hyvin tiedän, että mitä pienempänä sen parempi, ja marraskuu, ja vauva lähestyy uhkaavalla nopeudella.

Nyt lomailen vajaan 2 viikkoa ja nautin uhmakkaan seurasta täysillä J jonka sanavarasto ja puhe tuntuu kehittyvän huikeaa vauhtia. Kolmen sanan lauseet on ihan tavallisia samoin yhdyssanat. Neiti taputtaa hienosti rytmissä, ja leikkii helppoja laululeikkejä. Pottailu on ala-arvoista ja syöminen samoin, äitin kanssa. Ruokapöydässä lähinnä keikutaan ja pelleillään…hermoja koettelevaa.

Kupu rv 25 +uhmaikäinen