Moi taas! Tässä lupaamiani mahakuvia! Eilen tuli joristua pitkät jorinat, joten nyt on kuvien vuoro.

Tämä on viikolta 14

..ja tämä tältä päivältä eli 16+4

Morot kaikille! Harmittaa törkeenä kun viime viikon kuulumiset jäi kirjoittamatta, tämä blogi on minulle samalla raskauspäiväkirja, muualle en ole tuntemuksista kirjoitellut.

Otsikko viittaakin siihen, että olen nyt tehnyt ensimmiset mammavaate hankinnat, tässä siis mennään viikolla 17, ja tuntuu hassulta lukea kun toiset on hankkinut jo viikkoja aikaisemmin. No, totta on, että housuissa olen joutunut viime viikot käyttämään hiuslenkkiviriyksiä, mutta nyt ne saa jäädä. Olin loppu viikon helsingissä työhommissa, ja vaikka kovia hinkuja ei ollut lähteä, niin jotain hyvää siinäkin reissussa oli, kun pääsin mammavaate erikoisliikkeeseen. Tuskaista se silti meinasi olla, mutta viimein ne oikeat housut (farkut) tuli vastaan, olen kokoa 32-34, joten ymmärrätte, että ei mikään helppo nakki. Housut on kokoa XXS ja lahkeita vielä lyhensin 10 senttiä ;)

Tällä viikolla kävin neuvolassakin ja kaikki kunnossa, se oli sellainen pikaneukkis; painoa taisi olla nyt 47,5 kg, hyvät sydänäänet ja pissa puhdas. Harmittaa vähän kun unohdin vaatia hemoglobiinin mittauksen, mihinköhän päin se on menossa..!? Täti kysyi myös olenko tuntenut jo liikkeitä, ja vastasin epämääräisesti, että en kai...vaikee sanoa mitkä kuplat on oman mahan möyrintää ja mitkä mahdollisia liikkeita. Mutta sitten heti neuvolaa seuraavana aamuna seisoin kännykkä kädessä tekstaria naputtelemassa ihan hiljaa ja rauhassa ja tunsin navan vieressä hentoja liikkeitiä...jaiksss, olikohan se pikkuinen!? Sen tyyppisiä olen kyllä tuntenut lisääkin, mutta oikeita potkuja vielä odotellessa. Nämähän voi olla pelkkää hyvää mielikuvituksen tuotetta ;)

Maha on pompsahtanut nyt esille, ja olo on edelleen ihmeellisen normaali, eli kroppa varmaan on alkanut tottumaan tähän :) Kun saan aikaiseksi lataan tänne muutaman kuvan.

Tuntuu, että joka puolelta kumpuaa vauvajuttuja, ja nekös on ihania!

Kupu 16+2

Tää viikko on ollut jonkunlainen käänne tälle raskaudelle, sillä olen ilmoittanut tästä töissä esimiehelleni ja eilen oma ryhmän palaverissa sain nekin ihmiset tietoiseksi asiasta jotka eivät sitä vielä olleet kuulleet. Ajattelin näin sillä en halua, että ihmiset alkaa "juoruamaan" tästä, eli mielummin kerron siitä itse. Työpaikallani on sellaiset 300 ihmistä töissä, joten ihan kaikille en voi asiaa henkilökohtaisesti kertoa, mutta niille tärkeimmille tahdon ITSE kerto (minä itse ja piste :)). 

No, sitten annoin luvan myös hyvälle ystävälleni, joka koko ajan on tiennyt raskaudesta, kertoa tästä sellaisille joita hän näkee, ja jotka tunnen hyvin. Kaverini ei sananmukaisesti ole meinanut pysyä nahoissaan, kun en ole antanut lupaa vielä puhua. Tämä on aiheuttanut puhelu ja viestitulvan...jutut leviää kyllä yllättävän nopeasti. Nyt vaan on alkanut tuntua vähän kurjalle, kun minä olen aika kaukana kaikista tärkeistä ja ihanista ihmisistä. Olen varmaan useasti kertonut, että asun superpienellä paikkakunnalla, josta en ole kotoisin, enkä ole koskaan ollut täällä töissä, mutta asunut täällä 7 vuotta ja talokin on rakennettu. Ihana koti on täällä, mutta harmittavan vähän tuttuja. Mieheni on täältä kotoisin joten vähän olen päässyt piireihin...

Olo on ihmeellisen normaali, ja välillä tuntuukin että onko kaikki nyt kunnossa!? Näin tietenkin haluan uskoa. Maha on alkanut vähän jo näkyä, en kuitenkaan usko, että tätä vielä vaatteiden kanssa huomaa, paitsi sellaiset jotka tietää, että olen normaalisti  melko hoikka, eikä tällaista löllöä ole aikoihin vyötäröllä ollut.

Neuvolaa odotellessa!

Kupu 14+1

Niin kuin otsikko kertoo, olo ei ole mikään loistavin! Loistavaa on se, että työreissusta on selvitty, mutta kipeeksihän siellä tultiin! Aamuyöllä kotiuduin 10h matkustamisen jälkeen. Olen ylpeä siitä, että selvisin yksikseni oikeaan junaan ja vielä hillittömän suurella kentälle oikeelle gatelle!

Mitäköhän kaikkea sitä viime postauksen jälkeen on tapahtunut..hmm, neuvola oli viikko sitten ja siellä kaikki on kutakuinkin kunnossa. Väsymykseen sain ohjeeksi hankkia vitamiinilisää. Hemoglobiini oli hiukan laskenut mutta silti vielä ihan hyvä 125, pissa ok, ja kuulin ekan kerran sydänäänet, se oli huikeeta!!!

Kyselin myös tästä uudesta ohjelmasta johon olen päässyt ja yritin saada selville, että mitä eroa tässä nyt on entiseen. Tämän vuoksi kun on jouduttu neuvolaaikojakin venkslaamaan. Neukkis ei oikein itsekään tiennyt muuta kun, että rakenne uä tulee parinvuoden tauolta takaisin, ja myönsi, että heillekään ei ole annettu vielä koulutusta aiheesta, koulutus on ollut kai tällä viikolla. Se siis siitä.

Mahasta...sitä on jo!!! Jos olisin mennyt tänään töihin olisin kertonut raskaudesta esimiehelleni, mutta tämä uutinen jäi nyt odottamaan maanantaita. Luulenpa, että matkaseuralaiset (miehiä kylläkin) arvasivat jotain, kun en ottanut reissun aikana mitään, mutta siinäpähän miettivät..eli ensiviikolla varmaan niillekin nyt sanon miksi oli näin. Se oli muuten oikeesti kumma kuinka sitä kaikki ihmettelivät..

Tänään taas pyörähti uusi viikko käyntiin, nyt mennään viikkoa 14!!! Hui ja jännää!

Kupu 13+0

Ei niin kiva arki on alkamassa. Niin mielelläni huilailisin, niin kuin varmaan moni muukin. Tänään kotiuduttiin Lapin hyisistä tunturituulista. Reissu ei ollut täysin onnistunut saäiden puolesta, mutta rinteessä oltiin pakkasesta huolimatta kolmena päivänä neljästä.

Pari päivää olisi töitä edessä ja ensi viikoksi olisi lähdettävä työreissulle keski-eurooppaan. Ei oikein nappaisi lähteä, kun en oikein tahtoisi lentää, vaikkakin joudun jonkunverran lentää en siltikään siitä tykkää, ja kun mies porukassa ainoana naisena yleensä matkustan, miehet ei tajua naisten "tarpeita", varsinkin kun nyt niillä on "hoidettavana" raskaana oleva ja aina nälkäinen nainen. Mitäköhän reisussta tulee!?

Tämä päivä on ollut suuri, sillä kerroin vauvauutisesta äitille. Käskin äitin istumaan ja siitäkös äiti jo ällistyi, että mitäs nyt, kerroin vapisvalla äänellä, että toivottavsti hän saa kesällä uuden arvonimen, ja sitten repes...minä itkin (ensimmäisen kerran!!!!!) ja äiti itki. Uskomaton fiilis!! Mieheni vanhemmat ovat jo mummoja ja pappoja, mutta omani eivät. Isälle pitäisi soittaa pian ja sekoittaa senkin pää.

Voinnista sen verran, että olo tuntuu oikein mukavalle, ja toivon, että väsymys helpottaa. Tietenkin päivittäin seurailen sivuprofiiliani, ja mietin, että onko tuo vauvamahaa vai turvotusta ja epämääräistä löllöä.

Neuvola on perjantaina, ja mielenkiinnolla odotan mitä sieltä tälläkertaa tulee. Tahtoisin tuon väsymyksen vuoksi, että hemoglobiini tarkastettaisiin.

Kupu 11+5

Eilen kävin niskaturvotusultrassa ja jännitys sinne mennessä oli sanoinkuvaamaton!!! Mutta lopulta jännittely oli ihan turhaa ja kaikki näytti oikein hyvälle. Turvotusta oli se normaali 0,8mm. Lääkärin mukaan kaveri masussa oli oikein kuvauksellinen, jalat ja kädet sätki, ja tyyppi oli juuri oikeassa asennossa, näin tärkeät mittaukset pystyttiin tekeään :). Neuvolantätin mukaan eilen oli koossa viikkoja 10+5, mutta lääkärin mukaan olisi jo hitusen pidemmällä eli 11+1, mut laskettuaaikaa ei muutettu, eli se on, ja pysyy siinä 23.7.2010.

Pikkuloma edessä, eli suuntana Lappi, lasketturinteet ja ladut!

Oikein ihanaa ja plussarikasta tulevaa vuotta niille jotka sitä vielä odottelee! Riskiviikoilla tässä vielä itsekin, joten suurin toive on saada oma ihana käärö heinäkuussa maailmaan!!

Heips vaan kaikille, viimeviikon kuulumiset jäi tänne tallentamatta eli rv 10. Nyt porskutellaan jo viikolla 11, aika on kulkenut mukavan nopeasti, mutta vieläkin nopeammin saisi mennä, että päästäisiin riskiviikkojen ohi, vaikka tuntuu, että aina odottaa sitä seuraavaa etappia, sen olen tässä lukiessa raskausaiheisia blogeja huomannut. Viime viikolla odotettiin joulua, ja nyt odotan edessä olevaa laskureissua pohjoiseen. Tässäkin ollut sellainen selittely miks ei lähetä kaukomaille joilla yleensä tähän aikaa vuodesta käydään, mutta päätettiin silloin heti plussan jälkeen, että thaimaa ja muut saa tänä talvena jäädä. Mukava tietysti on lähteä myös mäkeen, mutta nämä reissut on tehty keväämmällä.

Keskiviikkona on np-ultra ja jännittää ihan kauheesti, että mitä siellä sanotaan, samalla käyn myös siellä veriseulassa, vai mikä se nyt olikaan tähän samaan hommaan liittyvä. Keskiviikkona siis viisaampia.

Tänään sain ihan kamalan raivokohtauksen. Olin kaupungilla ja jouduin sitten muuttamaan suunnitelmia ja lähtemään heti kotia kohti, ja se kun ei olisi sitten käynyt päinsä ollenkaan. Raivosin autossa ääneen ihan kamalasti ja tuntu hyvältä päästellä höyryjä, mutta samalla tunsin myös jotain mahassani. Nyt sitten vähän paniikissa, että mitä menin raivoamaan.. Kai se asukki tuolla mahassa vaan on niin meikeläisen tunteissakin mukana, että reagoi mukana.

Mahasta..joka on lähinnä turvokas pallo, ei paljon muuta sanottavaa, turvottaa ihan KAMALASTI. Töissä on pahinta jos sattuu laittamaan venymättömät vaatteet, jotka ahistaa ihan älysti, mutta onneks saan aina työpöytäni ääressä "näyttää" mahani ja olla vetämättä sitä sisään. Siksi toivoisin että viikot vierisivät, ettei tartteisi enää piilotella tätä palloa...

Kupu 10+3

Otsikko viittaa siihen, että äitini kävi pika visiitillä viimeviikolla, ja meinasin paljastua. No ei siinä nyt mitään kamalaa olis tapahtunu, mutta...äiti nimittäin kysy oonko ottanu sikapiikin, ja sain juuri ja juuri suustani, että "en ole", vaikka suusta meinasi tulla, että tietty olen...

Tänään tehtiin tämän vuoden ensimmäiset ja viimeiset joululahjahankinnat, eli siis koko paletti samana iltana! Koville otti, mutta tulipahan tehtyä! Olin päättänyt, että ennen kun koulu ja tentti putki on loppu en osta yhtäkään lahjaa - enkä olisi edes jaksanut lähteä kaupungille, niin väsyttävä olo on ollut. Muuten olo on muuttunut normaalimmaksi, pahaa oloa ajatellen, tai sitten siihen on jotenkin tottunut. Syön aamiksen kaks kertaa; kuudelta ja kasilta :)

Oman vartalon muutoksiin on vähän vaikea suhtautua..ihan kivaa, että tissit vähän kasvaa ja ihanaa tietysti on se, että kumpu alkaa pian näkyä, mutta pylly, en oo tykänny ikinä pyllystäni ja nyt vielä vähemmän. Kulta on yrittänyt parhaansa mukaan toteuttaa toiveeni kivasta mahakuvasta, mutta oma katseeni osuu aina pyllyyn. 

Tisseistä vielä sen verran, että kävin tänään rintsikka kaupassa ja ostin kokoa isommat 70C, hyvä myyjä on noissa hommissa ihan korvaamaton, enkä kyllä menisikään liikkeeseen josta en saisi palvelua.

Enää 5 työpäivää, ja sit lomailen!

Kupu 8+4

Epätodellinen olo jatkuu, tuntuu niin epätodelliselta kirjoittaa näitä odotusjuttuja, ihan kun se en olisi mä!??!! Ota näistä tunteista sitten selvää...

Torstaina oli varhaisultra ja kaikki näytti olevan kohillaan! Sekin oli niin hassu, että en edes tirauttanut itkua, otin asian rauhallisesti ja totesin gynen kanssa, että kaikki näyttäisi olevan hyvin... Pikkuisen sydän sykki ja hän oli 8mm pitkä, ja vastasi juuri viikkojakin 6+6.

Epätodellisissa fiiliksissä ja ainaisessa nälässä

Kupu 7+2

..ja tietenkin onnellinen!!!!

Vaikea kuvata tuntemuksia kun on niin epävarma ja koko ajan hiukan outo olo, pahin tällä hetkellä turvotus ja ällötys, oireet tulee jos vahingossa sattuu syömään tai juomaan jotain sopimatonta. Ja kun tämän "sopimattoman" tietäisi kaikki olisi paljon paremmin ;)

Tänään menin juomaan kahvia, ja nyt sen sitten tuntee mahassaan. En tiedä olenko jotenkin paljastunut töissä, sillä yleensä juon kahvia ihan älysti ja nyt en sitten juo...joku tarkka-silmä saattaa siitä jotain osata päätellä.

Toivottavasti jotain selviää torstaina kun menen gynikselle, viikkojen mukaan siellä pitäisi jo sydän sykkiä...arggg, pelottaaaaaa

Kupu 6+4