Tämän blogin taival on ohi! Kiitos lukijat, kiitos kommentoijat ja kiitos kannustuksesta. Haastavan vauvan/taaperon kanssa tarvitsee vertaistukea, kiitos niistä!

Kuten moni muukin blogin pitäjä on laittanut tässä vaiheessa pillit pussiin niin teen minäkin. Arki rullaa ja samojen asioiden toistaminen tuntuu tyhmältä. Viimeiseen postiin kirjailen jotain mitä on viimeaikoina tapahtunut ja himpun ensi vuoden suunnitelmista..

• tyyppi oppi syömään tuttia 1v 4kk iässä!!!?! Tutti on pyörinyt lelujen seassa, ja kappas kerran neiti hokaisi mikä tämä on (lähinnä tuttia on jyystetty kuten purulelua)! Tutti on lopettanut tyystin nukkumaanmenohuudot ja siitä äiti ja isi tykkää :) 
• Yksi poskihammas pilkottaa jo ja toinen on just puhkeemassa
• Syöminen ei ole erityisen mukavaa...
• Olemme menossa huomenna tutustumaan hoitopaikkaan, jossa neiti aloittaa tammikuun alussa, vaikkakin olen itse vielä hoitovapaalla. Tarkoitus on aloittaa opinnäytetyön vääntö ja muutenkin saada koulu alta pois ennen marraskuun alkua (2012) jolloin palaan töihin. Neiti menee hoitoon kevääksi 1pv/vko.
• Kakkosen annetaan tulla kun on tullakseen

Tähän lienee hyvä päättää, MOIKKA!

Syksystä huolimatta mieltä on mukavasti piristäneet arjen pikkujutut. Ensimmäistä kertaa voin sanoa, että syksy ei masenna, ja syykin on ihan selvä - ei kerkeä masennella :) Yksi ikiliikkuja pitää huolta siitä, ihan oikeasti!!! Taas on viime aikoina tapahtunut paljon kaikkea, ja jotkut viime kirjoituksen kysymykset on saaneet vastauksen. Kouluhommat on pyörähtäneet mukavasti kuvioon, teen koulujuttuja aina kun neiti nukkuu. Aika rankkaa, mutta oikotietä ei ole. Samalla päätin, etten mene töihin ennen kuin olen valmis insinööri, eli näillä näkymin olen vielä koko ensi vuoden kotona. Himpun koulujuttuja jarruttaa se, etten ole töissä, sillä siellä voisin tehdä joitain juttuja helpommin, mutta todennäköisesti joudun käymään kevätpuolella joitain päiviä töissä.

Meillä kävellään!!!!!! Se otti sen 1v ja 3kk aikaa, välillä oli jo epätoivo, mutta sitkeen pitää neiti jaksoi mennä pomppien polvillaan tai erikoisella konttaustekniikallaan.

Imetyksen lopetin myös reilu viikko sitten, ja kas kummaa, meillä on sen jälkeen nukuttu...arghhhh ja ¤%"#)/!)"¤ olisin voinut lopettaa sen jo ajat sitten jos olisin tiennyt. Viimeisenä pidettiin sitä iltatissiä, eli tyttö nukahti sihen, mutta en olisi uskonut, että levottomat yöt myös johtuisi siitä. Pari ekaa iltaa kiljuttiin ja nukuttamiseen meni puolituntia, mutta sitä kesti vain muutaman illan. Ei nukuttaminen edelleenkään helppoa hommaa ole, mutta ei enää huutoakaan. Kunhan taistelee unta vastaan...

Syöminen olen erittäin vaihtelevaa, mutta kävimme toisella neuvolantätillä, ja hän kannusti siihen, että jos ruoka uppoo paremmin omilla sormilla, niin antaa syödä niin. Rohkaisi sillä, että kyllä ne aikanaan oppii syömään lusikalla ja haarukalla. Sormiruoka on ihan ok, mutta olen hieman arvellut saako tyttö "sormiruokapäivinä" (joita on usein) tarpeeksi lihaa. Tähän sain vastauksen, että vuoden ikäiselle riittävä lihamäärä vuorokaudessa on puolikkaan lihapullan verran. Tein lihapullia ;)

Ruokahaasteiden vuoksi meillä ei syödä enää puuroja. Ihanaaaa, mikä helpotus mulle, ei tarvii väsyneenä aamulla ja illalla taistella puuron kanssa. Tätäkään nlatäti ei tuominnut...tilalla on leivät, murot, hedelmäsoseet ja jugurtit.

Sitkeä, periksiantamaton, itsepäinen - kuvaavat meidän pomoa erittäin hyvin. Ihana tietenkin <3

Nukutukset on nyt vuoroilloin, tänään mä sain huilata. Nyt suihkuun ja nukkumaan!

Hivenen kun tämä elämä on saanut rytmiä, on aikaa myös mietiskellä kaikennäköisiä. Kysymyksiä tuntuu olevan taas enemmän kuin vastauksia!

Mutta tähän päivään...

En muistanut viime kirjoituksessa hehkuttaa, että onhan tämän talon neiti ottanut jo askeleita, ja nyt ne on jo ihan jokapäiväisiä :) Ihan viime päivinä askeleita on tullut rutkasti lisää- ehkä kymmenkunta kerrallaan :) Ja jokainen askel on tarkasti mietitty, neiti nääs on hyvin varovainan. Homma tuntuu vaan olevan niin hauskaa, että toisinaan askel horjahtaa ihan vain naurun vuoksi. Toinen viime aikojen positiivinen juttu on ollut yöt. Siinä kävi sitten niin, että muutaman tunnin huutosessioista päästiin sillä kun tyttö otettiin viereen nukkumaan. Huutoa saattaa olla vielä siinäkin, mutta laantuu ainakin huomattavasti nopeammin. Jostain kumman syystä neiti kampee koko ajan mun kylkeen kiinni, jotenka en osaa sanoa onko äipän unenlaatu paljoa parantunut- noh, ainakin siltä osin, että huudon aiheuttamaa päänsärkyä ei ole! ;) Hankittiin muutes jo isojen tyttöjen sänky, ja meinataan tyrkätä se meidän sänkyyn kiinni, niin tarvittaessa vaikka minä nukun siinä, jos ison sängyn puolella tila alkaa käymään ahtaaksi!

Niihin kysymyksiin...missä kumman välissä endin/jaksan ajatella koulujuttuja, valmistunko koskaan? Palaanko jo keväällä töihin, vai vasta syksyllä? KAKKONEN?! Miten saataisiin ruokailuista mielekkäämpiä hetkiä? Oppiiko tuo koskaan syömään lusikalla!? :D Miten selviämme Thaimaan lennoista, pitääkö vielä miettiä kohdetta uudestaan? Jatkanko imetystä vielä matkaan asti, sillä tissille neiti ainakin nukahtaa?.... kysymyksiä siis laidasta laitaan

Näin se vaan on syksy käsillä, ja ainakaan vielä ei ahdista tuleva talvi - kiitos ihanien syyspäivien (vaikka luvassa taitaa olla sade viikko). Taidan tehdä pikapostin, ja sen kummemmin selittelemättä listata tän hetken juttuja.

• Yhtiin päikkäreihin siirryttiin syyskuun alussa (neiti reilun 1v 1kk), helpotus!!!
• Yksien päikkäreiden ansiosta iltanukutus on helpottunut!!!!!!!!!
• Annan vielä kahdesti päivässä tissimaitoa
• Neiti on jatkanut huonosti syömisen- linjalla joka alkoi silloin synttäreiden aikaan, toisinaan syöminen on helpompaa, mutta melkoista sirkusta kuitenkin. Raastavaa.
• Ruokataistelujen vuoksi aamupuuron syönti lopetettiin joku aika sitten; helpotus äidille, että tyttärelle. Aamuisin syödään leipää, hedelmäsoseita, muroja, velliä, riisikakkuja...
• Neiti oppi juomaan pillistä!!!
• Mua on alkanut hirvittämään tammikuun Thaimaan matka tai siis lähinnä se lentomatka
• Kakkostakin on mietitty
• Yritän käännyttää ja innostaa miestäni jäämään 1.3.12 alkaen tytön kanssa kesän yli kotiin (vaihtoehtoisesti olen vielä itse kotona)
• Työkavereita on ikävä :(
• Maito on vihdoin ruokavaliossa! Olimme melkein 2 vkoa maidottomalla ja sitten annoin reilusti, melkein 2dl maitoa, ja reaktioita ei tullut. Jesh. Lääkärissäkin käytiin asian tiimoilta
• Yövalvomisten syy ei siis ole maidossa, lääkärin mukaan ehkä tapa vaan. Tosi raivostuttavaa
• Kotiruokaa siirtyminen on kovassa vauhdissa, etenkin nyt kun maito on saatu mukaan
• Äitinä olo on välillä tosi raskasta
• Harrastukset; taaperotanssi ja muskari rytmittää kivasti meidän vkoa

Nyt aamupesuille ja pihalle! Morot

Nää positiiviset jutut jotenkin jää noiden murheiden alle, ja viime postiin unohtui kirjoittaa kokonaan pottailusta, josta olen varsin ylpeä. En tiedä kuinka hyvin vuosikkaat yleensä pottailee, mutta olen tästä varsin ylpeä (tai sitten tää nyt vaan tuntuu niin onnistumiselta, kun onnistumisen tunteita ei ole viime aikoita tullut :/)

Mehän hankittiin potta jo keväällä, mutta laiskuutta ei kovin pottailtu, vaikka istuminen onnistui jo hyvin varhain. Kesäkuun alussa (reilu 10kk) yritin taas ryhdistäytyä, ja muutama pissi pottaan saatiinkin. Oikeastaan, vasta 1v synttäreiden aikaan alettiin hommaan todenteolla. Olin taas varsin negatiivisesti asennoitunut (ei varmaan koskaan päästä eroon vaipasta...), mutta sitkeästi istuttiin aina aamulla heti herttyä potalla, ja pissa sinne alkoi tulla ja pian myös kakka. Varmaan viikon verran istuin tytön kanssa yhdessä vessassa, ja sitten jätin sen sinne lelujen kanssa. Meillä on kyllä vessasta näköyhteys keittiöön. Nyt siis reilun kuukauden ollaan pottailtu, ja varsin hyvin osaan lukea tyttö millon kakka olisi tulossa; jos se ei tullut ennen aamupalaa, mennään potalle aamupalan jälkeen. Tämä tapaus kakkaa yleensä useasti päivässä, ja istutaan potalle aika usen joka ruuan jälkeen. Mielestäni varsin hyvässä mallissa tämä touhu :) En ota paineita pottailusta jos ei olla kotona, mutta onhan se varsin kätevämpää jos pottaan tehdään. Tästähän tuli oikea kakkajuttu.

Miten teillä muilla pottaillaan?

Viimeyö: nukkumaan puolentunnin taistelulla klo 21.30, nukkuu klo 3.50 asti kunnes alkaa pyöriminen- en reagoi. Klo 4.00 alkaa huuto jota tainnutan silittelemällä, hyssyttelemällä, laulamalla ja maidolla klo 4.50 asti. Tyttö huutaa täyttä 4.50-5.10. Kamalaa. Luvutan ja otan tytön syliin, annan vielä kauramaitoa, ei auta- keinutassut oli pakko ottaa käyttöön ja tyttö nukahti 5.25. (Ihan muuten vaan tiedoksi, että sain tuon 20min huudon aikana ehkä hetken nukuttuakin!) Tää oli hyvin tavallinen yö meillä. Joskus taas pelkään öitä sillä 1-2h hereillä olo karjuvan lapsen kanssa ei ole herkkua, sanoisin sen olevan kidutusta.

Mitäs muuta…yöimetykseen ei palattu, ja muutenkin päiväimetyksetkin alkaa olla varsin muodollista puuhaa. Tarjosin tuossa kuukauden päivät kolmesti päivässä, mutta nyt enää päivällä ja illalla. Meillä on edelleen tämä maito-ongelma, eli tavismaitoa tyttö ei vielä kestä. Sitkeästi syötän jo raejuuston ja piimän lisäksi jugurttia, ja muksu maitojuomaa (jossa maidon proteiini on pilkottu pienemmäksi) tutteli2:n seassa. Eli neuvolantäti käsi vaihtaa kauramaidon tutteliin siihen saakka kun päästään uudelleen lääkärille puhumaan tästä maitojutusta. En tiedä olisi tarpeellista juottaa tuttelia?! Nyt sen perustelen vain sillä, että neiti teki tuossa kuukausi sitten stopin syönnille, ja sepä onkin ollut viime viikkojen suurin murheenaihe. Se ei syö!!! Niin hyvä syötinen kun on ollut, niin nyt syömisetkin on varsinaista taistelua, ja tuskaa. Yhdessä vaiheessa tepsi sormiruoka, mutta nyt ei oikein sekään. Etenkin kun istutaan omassa syöttötuolissa, niin suu pysyy visusti kiinni, ja pää kääntyy kiireesti pois. Huh! Kai sitä ruokaa vähän uppoaa, kun tulee sitä uloskin, mutta ei riittävästi! Omaan vaakaan ei varmaan pitäisi paljoa uskoa, mutta silloin kk sitten tyttö painoi 10kg, ja nyt se näyttää 9,8kg… (neuvolassa 1v: 73cm ja 9990g)

Ruokailusta vielä sen verran, että ruokavalio alkoi kovaa vauhtia laajeta kun saavutettiin 1 vuoden pyykki. Kaikkea maistellaan! Ja yritetään kovaa vauhtia siirtyä samaan ruokaan tai ainakin vähentää purkkiruuan määrää. Vähän siitä syönnin vähenemisestä; ennen meni lähes iso 1 purkki/ruokailu, nykyään en saa edes puolta menemään :/

Kesä on ollut niin hulinaa ja menoa, että päiväunet on varsin vaihtelevat. Joskus vielä kahdet, mutta yksilläkin pärjää, jos on oikein touhua aamupäivällä.

MÄ oon ollut taas varsin loppu tähän touhuun, nuo yöt kun on ihan kamalia ja syöminen yhtä tuskaa! Vaikkakin viime viikolla tyttö nukkui EKAN kokonaisen yön, ja moni sanoo, että tuskin tässä yhteiskunnassa lapsi nälkään kuolee…

Tässä sitten kävi varmaan tosi klassisesti. Mehän oltiin tytöstä ensimmäinen yö erossa viikonloppuna. Neiti oli äidilläni, ja vaikka äitini on viisi lasta kasvattanut epäilin silti kuinka hän saa tuon tissitakijaisen nukkumaan- turha pelko!! Ja samalla mikä helpotus!!! Äitilläni ei mennyt kuin 40 min ja tyttö nukkui ruususen unta, tietenkin pientä protestointia oli aluksi ollut. Neiti oli herännyt kerran pyörimään melkein tunniksi. Mutta se nukkui!!!!!

Tämähän sitten laukaisi homman käyntiin kotonakin ja isi otti heti seuraavasta illasta nukutusvastuun. Minä annoin iltamaidon sohvalla, ja en puuttunut sen jälkeen nukuttamiseen ollenkaan. Ja ihmetykseksi, ei se tyttö isälleenkään "huutanut" kuin hetken ja sitten tyytyi lauleluun ja silittämiseen. Isi hoiti myös kitinät ja pyörimiset, ja yötissi on nyt pois pelistä!!!

Viime yön olimme neidin kanssa kahdestaan kyläilemässä ja nukutus tapahtui taas tissillä, ja luulempa, että niin kaukan kuin imetän, tyttö pyytää minulta maitoa nukahtaakseen. Tai ainakaan vielä en muuten edes yritä. Tänä iltana se simahti isälleen alle puolessa tunnissa, eikä huutanut yhtään (4. ilta).

Mulla on toisessa huoneessa peti jonne menen jos tyttö pitää ottaa yöllä viereen, sillä silloinhan maito haisee liian lähellä.

Että näin, vuoden se otti. Tietenkin tämä koko kuvio saattaa ottaa vielä takapakkia, mutta nyt olo on varsin huojentunut!

Siis unohdin viime postissa käsitellä suosikkiaiheeni eli nukkumisen ja imetyksen.

IMETYKSESTÄ

Imetyskertoja vuorokaudessa on yleensä 4; aamulla, päivällä (ennen tai jälkeen päikkäreiden), nukutusimetys ja kerran yöllä. Ei mitään hajua imettääkö kukaan enää tän ikäistä näin useasti?! Oon aatellu, ja toivon, että imetyskerrat vähenee yksi kerrallaan, niin jos tissitkin pysyisi vaudissa mukana. Mulla kun tuota maitoa heruu edelleen ihan hyvin. Päivä imetyksiä voisin vielä jatkaakin, mutta öistä olisin jo valmis luopumaan, mutta loppuukohan se maidon tulo sitten kun yöimetyksen lopettaa?!

NUKKUMISESTA

Nukkuminen on tosi vaihtelevaa. Yöt on toisinaan niin repaleisia, että neiti tarvitsee vielä aamupäikkäreitä, etenkin jos aamuyöllä on pitänyt olla valveilla/kiljua pari tuntia. Tässä oli yks vaihe kun tyttö heräsi joka yö NELJÄLTÄ huutamaan, ja sitä kesti jopa kuuteen saakka. Ihan kamalaaaa! Mutta jos sattuu käymään niin onnellisesti, että uni maittaa hyvin koko yön, ja aamullakin unta riittä lähemmäs kasia niin sitten nukutaan vain yhden päikkärit. Kestoltaan ne on enää 1,5 - 2h, ja niillä sitten pärjätään iltaan asti. Nukkumaan meno on vähän venähtänyt ja yleensä 20.30 mennään maidolle. Ja siis imetysnukutus on käytössä... :/

Ollaan yritetty unikoulua, mutta niin kuin edelliseen postiin jo kommentoitiin, että kaikilla se ei onnistu, ja me taidetaan olla yksiä niistä. Jo ihan pelkästään siksi, että ei kertakaikkiaan jakseta kuunnella sitä huutoa. Ja meidän tyttö ei anna edes koskettaa, eli silittäminen on ihan toivotonta, jos huudon antaa yltyä mahdottomaksi. En todellakaan tiedä miten tämä nukkumaanmeno jatkossa hoidetaan, ellei anneta tissiä!!??!! Yöllä ja iltaisinkin (kun aluksi tyttö on "tainnutettu" maidolla) rauhoitellaan neiti omaan sänkyyn keinutassujen avulla, ja tämä onkin toisaalta ihan loistohomma, niin saa itse nukkua väljemmin! MUTTA, miten niistä keinutassuista pääsee eroon?! Yritän tehdä kyllä aina kaikkeni ennen kuin alan keinuttamaan sänkyä, mutta...joskus se onnistuu

En ikinä arvannut että lapsen hoitaminen voi olla näin vaikeeta! Huh

Tunnustan, olen ihan laiskistunut blogin päivittäjä, seurailen kyllä lähes päivittäin tiettyjä sivuja, mutta omien päivittäminen tuntuu niiiiin työläälle (!?)...Mutta meidän neiti täyttää ensi perjantaina vuoden!!!!! Olen varmaan joskus jo sanonut, että en tiedä onko aika mennyt nopeesti vai hitaasti, sillä jossain vaiheessa toivoin, että olisipa jo kesä ja tyttö vähän isomipi. Toiveissa tietenkin, että elämä olisi himpun helpompaa, ja onneksi se sitä nyt jo on!!! :) Vaikka edelleen yöt on toisinaan mitä on mutta elämä tuntuu paljon kirkkaammalle jo yhdenkin hyvin nukutun yön jälkeen.

Suurin viimeaikoina eteen tullut haaste on maitotuotteiden sopimattomuus :/ Taisin aiheesta kirjoittaa jo toukokuun postissa, ja tilanne on sama edelleen. KÄynti allergialääkärillä on hyvä, ja siedätys on menossa. Eli neiti kestää vähän maitotuotteita (tällä hetkellä raejuustoa, piltin vauva jogurttia ja muksun 8kk jauhepuuroa jossa on maitojauhetta). Ohjeeksi saatiin, että lisänä annetaan kalkkilisää, jota vielä kylläkään ei ole aloitettu. Imetän edelleen. Suurin kysymysmerkki on se, että totutanko tytön esim. kauramaitoon, jota jo upotan puuron joukkoon, ja kerran olen antanut sitä nokkamukista, ja maistuuhan se, vai annanko kalkin purkista, ja pyrin antamaan vain tavallista maitoa kun se alkaa käydä?! Vesi kun on neidin suurinta herkkua (!!!??) joten neste ei ole ongelma. Ihmettelen koko maito hommaa kun kuitenkaan rintamaidon kautta tyttö ei ole reagoinut vaikka maitoa olen itse juonut koko imetyksen ajan.

Muuta...

• Juhannuksena neiti ponkas pystyyn, ja nyt otetaan jo hataria askeleita tuen kanssa
• Rikkaimuri on äidin paraskaveri - kaikki menee lattialta suuhun
• Ruoka repertuaali on laajentunut kivasti, mukaan ollaan otettu mm. leipä, kurkku, muroja...
• Puuro on tosi pahaa
• Ollaan siirtymässä yksiin päikkäreihin (vaikka just nyt se nukkuu aamupäikkyjä...)
• Toiset samanikäiset on ihan huippuja

Äipällä on kovat tarjoilusuunnitelmat synttäreille, katsotaan mitä pöydässä on :), niin ja kuvaukseen pitäisi varata aika. Hiuksia leikataan HETI kuvauksen jälkeen, otsahiukset on tosi pitkät  ja kun pinniä ei voi kuvitellakaan päähän, sillä suussa se on ennen pitkää.

Pikapostaus...

• Nukkumisessa ei edistystä - tissinukutus käytössä ja tissiä syödään edelleen 1-3 kertaa yössä, mutta kuitenkin tämä koko nukkumistouhu tuntuu tätä nykyä himpun helpommalta!!!
• Eka lentomatka onnistuneesti takana!!!
• Meillä liikuutaan, vihdoin! Tyyli on hyvin omintakeinen; ei se ole konttausta eikä ryömimistä, mutta jotain siltä väliltä
• Isi on ollut pian 7 vkoa kotona, ja ensi viikolla meidän pitäisi isi päästää takasin töihin :(
• Hampaita on nyt yhteensä 6 ja yläetuhampaat pullottaa ikenissä. Eka hammastarkastus takana, ja yötissiä pitäisi suuhygienistinkin mukaan vähentää, max kerran yössä olisi parempi hampaiden kannalta
• Minusta tuli täti 16.5!!!!
• Isojen tyttöjen turvaistuin otettiin käyttöön luvattoman liian myöhään (n. 9kk iässä), olisi pitänyt siirtyä siihen jo aikaisemmin, sillä automatkat on helpottuneet merkittävästi. Kukapa siellä montussa haluaisi istua!? :)
• 10kk tuli täyteen sunnuntaina ja jo himpun varkain alettiin maistelemaan raejuustoa ja piimää, joista tuli heti super suosikkeja, MUTTA annoskokojen isonnuttua pylly alkoi punottamaan niiiin paljon, että nyt on herkut olleet pannassa. On se kumma miten tuon ikäinen hokaa kun nostan raejuuston pöytään...olen siis joutunut syömään juustoni niin, ettei tyttö huomaa. Nyt pidän reilun viikon taukoa maitotuotteista ja sitten otetaan uusi yritys, ja yritetään edetä vähän pienemmillä annoksilla
• Mun fiilikset äitiydestä ailahtelee; välillä ahdistaa ja välillä tuntuu, etten osaa mitään, mutta onneksi joskus tunnen onnistumisen iloa myös

Siinäpä tärkeimmät! Meillä asustaa muutes pian taapero, eikä mikään vauva! ;)

Meillä on luvassa oikea juhlakesä; kolmet häät, kahdet kolmekymppiset joista toiset jää juhlimatta ja ilmeisesti kahdet ristiäisetkin!!!