Niin kuin otsikko kertoo, mun pitäis varmaan pikkuhiljaa vaihtaa panikki vaihde pois päältä, ja alkaa nauttimaan, mutta miten kummassa voisin onnistua!?

Kolmenkuukauden raja on ylitetty, ja oikeesti tuntuu, että siinä on jotain maagista (niin kuin moni on sanonut); pulauttelu on vähentynyt, eikä öisin tarvitse enää herätellä tyttöä röyhtäsemään syönnin päälle, neidin syömisrytmi on jotenkin tasoittunut, ja meillä syödään 6-8 kertaa vuorokaudessa ja maidontuotanto on joksenkin tasoittunut. Harvoin enää maito tursuaa neidin suunpielistä. Soitin noiden imetyskertojen määrästä jopa imetystukeenkin, kun kuitenkin jossain sanotaan, että imetyskertoja pitäisi tulla 8-12 vuorokauteen, mutta siellä sanottiin, että jos pissavaippoja tulee ja tyttö on virkeä valveillaan, niin 6 kertaakin on ok...vähän mietityttää silti. Yöllä syöttöjä tulee 2 tai 3 ja kun iltapäivällä vedetään 4-5h päikkärit, niin ei siinä välttämättä "ehdi" syödä kuin 6 kertaa. Tuntuu kummalliselta kummastella kun syöttöjä tulee vaan niin vähän, kun alussa syötiin koko ajan ja olin paniikissa kun neiti syö aina! Aina huoli jostakin.

Eli tyytyväisyystaso on kohentunut kummasti, ja alan pikkuhiljaa tulkita milloin on nälkä ja etenkin milloin on väsy, mutta silti vaan panikoin, enkä uskalla lähteä mihinkään. Eniten "pelkään" sitä, että tyttö alkaa huutamaan jossain yleisellä paikalla ja en saa huutoa taltutettua...ihan tyhmää pelätä tällasta kun kaikki vauvat välillä huutaa, mutta...Neiti on nyt 3,5kk ja me ei olla käyty oikeestaan vielä missään, muutamaa kaupunkireissua lukuunottamatta, mummoloissa on ravattu kyllä!!!

Nyt pitää lähteä viihdyttämään pikkuneitiä joka heräsi aamupäikkäreiltä.

PS. meillä nukutaan pikkupäikkärit, eli aamupäivällä ja illansuussa sisävaunuissa, jotka on aivan loistavat, sillä sänkyyn nukuttaminen on niin vaikeeta...suosittelen sellaisia! Kauneusunien jälkeen seurana on taas tyytyväinen tyttö :) Pitkä uni tulee vain vaunuissa ja ulkona!