Heips vaan kaikille, viimeviikon kuulumiset jäi tänne tallentamatta eli rv 10. Nyt porskutellaan jo viikolla 11, aika on kulkenut mukavan nopeasti, mutta vieläkin nopeammin saisi mennä, että päästäisiin riskiviikkojen ohi, vaikka tuntuu, että aina odottaa sitä seuraavaa etappia, sen olen tässä lukiessa raskausaiheisia blogeja huomannut. Viime viikolla odotettiin joulua, ja nyt odotan edessä olevaa laskureissua pohjoiseen. Tässäkin ollut sellainen selittely miks ei lähetä kaukomaille joilla yleensä tähän aikaa vuodesta käydään, mutta päätettiin silloin heti plussan jälkeen, että thaimaa ja muut saa tänä talvena jäädä. Mukava tietysti on lähteä myös mäkeen, mutta nämä reissut on tehty keväämmällä.

Keskiviikkona on np-ultra ja jännittää ihan kauheesti, että mitä siellä sanotaan, samalla käyn myös siellä veriseulassa, vai mikä se nyt olikaan tähän samaan hommaan liittyvä. Keskiviikkona siis viisaampia.

Tänään sain ihan kamalan raivokohtauksen. Olin kaupungilla ja jouduin sitten muuttamaan suunnitelmia ja lähtemään heti kotia kohti, ja se kun ei olisi sitten käynyt päinsä ollenkaan. Raivosin autossa ääneen ihan kamalasti ja tuntu hyvältä päästellä höyryjä, mutta samalla tunsin myös jotain mahassani. Nyt sitten vähän paniikissa, että mitä menin raivoamaan.. Kai se asukki tuolla mahassa vaan on niin meikeläisen tunteissakin mukana, että reagoi mukana.

Mahasta..joka on lähinnä turvokas pallo, ei paljon muuta sanottavaa, turvottaa ihan KAMALASTI. Töissä on pahinta jos sattuu laittamaan venymättömät vaatteet, jotka ahistaa ihan älysti, mutta onneks saan aina työpöytäni ääressä "näyttää" mahani ja olla vetämättä sitä sisään. Siksi toivoisin että viikot vierisivät, ettei tartteisi enää piilotella tätä palloa...

Kupu 10+3