Kävin tosiaan vajaa pari viikkoa sitten taas katsomassa utlran kautta pikkusta sf-mitan takia. Ennen kuin lääkäri oli edes tunnustellut ja katsonut mitään, totesi, että olisi enemmän huolissaan jos minun sisällä kasvaisi nelikiloinen jöllikkä, kun itse olen alta 160 cm pitkä ja elopaino normaaliolosuhteissa 45 kg paikkeilla. Vauva ultrattiin ja vastasi viikkoaja!!!! Paino o-arvioksi saatiin 2,5 kg ja viikkoja tuolloin oli 36+2. Pieneksi yllätykseksi kohdunsuu oli jo 1cm (sormelle) auki, ja lääkäri totesi, että kaveri voi syntyä milloin vaan...

Viime viikon lomailin esikoisen kanssa ja lääkärin "varoittelusta" huolimatta oltiin aika paljon menossa. Olen tässä pohtinut, että  pitäisikö alkaa himmailemaan vai mennä vaan niin pitkälle kuin hyvältä tuntuu, sillä oma olo on kuitenkin yllättään hyvä. Eilenkin kävin kaksi kertaa lenkillä. Ehkä en himmaile, nautin vapaudesta!!! :) 

Perjantai iltana (37+3) olin lähes lähdössä synnyttämään ja vapisin jo ajatuksesta, että olisiko tämä nyt menoa. Illalla alkoi supistella klo 21.30. Lähinnä maha kovettui ja oli hieman hankaluuksia kävellä. Muutenkin viimeaikoina on ollut toisinaan hankaluuksia kävellä, ilmeisesti vauvan pää alkaa valumaan alas. Menin suihkuun ja homma vain jatkui ja oikeesti vähän alkoi pelottamaan. Lähdin kuitenkin normaaliin tapaan nukuttamaan esikoista ja kas kummaa, supistelut loppui kun tulin nukuttamasta. JOku ihmeellinen tunnin supisteluepisodi on siis takana.

Nyt vain odotellaan ja toivotaan, että kaveri kasvaisi vielä tämän pari viikkoa mahan suojissa!!

Kupu rv 37+6