Tää viikko on ollut jonkunlainen käänne tälle raskaudelle, sillä olen ilmoittanut tästä töissä esimiehelleni ja eilen oma ryhmän palaverissa sain nekin ihmiset tietoiseksi asiasta jotka eivät sitä vielä olleet kuulleet. Ajattelin näin sillä en halua, että ihmiset alkaa "juoruamaan" tästä, eli mielummin kerron siitä itse. Työpaikallani on sellaiset 300 ihmistä töissä, joten ihan kaikille en voi asiaa henkilökohtaisesti kertoa, mutta niille tärkeimmille tahdon ITSE kerto (minä itse ja piste :)). 

No, sitten annoin luvan myös hyvälle ystävälleni, joka koko ajan on tiennyt raskaudesta, kertoa tästä sellaisille joita hän näkee, ja jotka tunnen hyvin. Kaverini ei sananmukaisesti ole meinanut pysyä nahoissaan, kun en ole antanut lupaa vielä puhua. Tämä on aiheuttanut puhelu ja viestitulvan...jutut leviää kyllä yllättävän nopeasti. Nyt vaan on alkanut tuntua vähän kurjalle, kun minä olen aika kaukana kaikista tärkeistä ja ihanista ihmisistä. Olen varmaan useasti kertonut, että asun superpienellä paikkakunnalla, josta en ole kotoisin, enkä ole koskaan ollut täällä töissä, mutta asunut täällä 7 vuotta ja talokin on rakennettu. Ihana koti on täällä, mutta harmittavan vähän tuttuja. Mieheni on täältä kotoisin joten vähän olen päässyt piireihin...

Olo on ihmeellisen normaali, ja välillä tuntuukin että onko kaikki nyt kunnossa!? Näin tietenkin haluan uskoa. Maha on alkanut vähän jo näkyä, en kuitenkaan usko, että tätä vielä vaatteiden kanssa huomaa, paitsi sellaiset jotka tietää, että olen normaalisti  melko hoikka, eikä tällaista löllöä ole aikoihin vyötäröllä ollut.

Neuvolaa odotellessa!

Kupu 14+1