No niin ne sitten alkoi, kyllä sen fiiliksen tunsi jo eilen, että kohti uutta kiertoa mennään. Aika tylsää. Tää on kyllä nyt jotenkin mennyt tällaiseksi vehtaamiseksi, ja mistään muusta ei meinaa tulla mitään. Mitäköhän sitä pitäis tehä!?

Ihan paska homma sekin, että kun kattelin syksyn kalenteria, niin kappas, just kun pitäisi olla kotona "hommissa" niin työreissuja pukkaa, niistä voisi jotenkin keplotella ittensä pois, mutta..kai sitä jotain hyviä syitä voisi keksiä.

Jotenkin kummastelen itseäni kun tämä elämä on alkanut niin pyöriä vauvakuumeen ympärillä. En olisi itsestäni uskonut vielä viime keväänä, että tähän joudun. Tiedän hyvin itsekin, että ei tässä pitäisi vielä mitään paniikkia syntyä kun ei tärppää, sillä vasta keväästä ollaan yritetty, mutta kuitenkin kaikki pyörii nyt tämän ympärillä. Luulen näiden kärjistyvän senkin vuoksi, että töissä menen ihan äärirajoilla, viikonloput painan koulussa, viikolla pitäisi töiden jälkeen jaksaa tehä kouluhommia ja kotiakin pitäisi hoitaa, niin soppahan siinä on. Olo on kokoajan melko väsynyt ja mihinkään ei menaa voimat riittää. Turhauttavaa. Joku voisi tässä vaiheessa kysyä miten vielä tähän lasta haluan, mutta koulunhan jätän tietysti heti pois, sillä se tässä on ehdottomasti muutenkin nyt liikaa, ja luulen kaikkien muidenkin joilla töitä on, menevän äärirajoilla, en usko siinä olevan mitenkään poikkeava. Itsestäni huolehtiminen taitaa olla nyt tärkeintä.