3kk lähestyy!! Olenkin odottanut sitä maagista rajaa, kun niin monet on vouhkanneet, että sitten elämä helpottuu..tai sit ei. Kai mun täytyy todeta, että on se elämä helpottanut ihan niistä ensi viikoista, mutta raskaaksi tämän koen edelleen. Imetys tuntuu edelleen niin ahdistavalle ja tuntuu etten osaa tulkita vauvaa juuri ollenkaan.

Rytmiä ollaan saatu viimeisen kuukauden aikana päivään jo pikkuisen;

heräillään 6.00...8.00

aamupäivällä vedetään max 1h tirsat, sisällä

iltapäivällä nukutaan 3-4h päikkärit vaunuissa (tää on mun  henkireikä!!)

ilta onkin sitten häilyvämpää, tavallisesti nukutaan taas pienet unet ennen yöunille menoa, niin ja syödään tietenkin aina väleissä!! ;)

yökkärin vaihto noin 20.00, jonka jälkeen alkaa nukuttaminen joka on välillä toooosi ahdistavaa, kun ei tiedä huutaako se vaan väsymystään vai tahtooko se vielä syödä. Ja jos se syö vain syömisen ilosta, tiedossa on pulauttelua, pulauttelua, kuivan yökkärin vaihtoa, huutoa ja hermostumista. Joskus taas omaan sänkyyn nukahdetaan kiltisti tutin kanssa.

Illat tuntuu siis edelleen kaikkein vaikeimmilta, ja meillä kun on tätä pulauttelu ongelmaa (käytiin lastenlääkärilläkin ja jonkunlainen refluksi todettu) ylensyöttö ei ole toivottavaa ja syöttövälejä olisi katsottava, eihän sillä nälkä voi koko ajan olla! Hakee vaan lohtua, mutta mistä sitä tietää milloin sillä sitten on nälkä? Tämä lienee tällähetkellä kaikkein mysteerisintä ja musta on alkanut tuntua siltä, että mä aiheutan tytölle pulauttelua ja mahavaivoja antamalla sille tissiä vaikka sillä ei olisi nälkä, meidän neiti siis ei edelleenkään ole koskaan kieltäytynyt ottamasta tissiä kun sitä on tarjottu!