Hivenen kun tämä elämä on saanut rytmiä, on aikaa myös mietiskellä kaikennäköisiä. Kysymyksiä tuntuu olevan taas enemmän kuin vastauksia!

Mutta tähän päivään...

En muistanut viime kirjoituksessa hehkuttaa, että onhan tämän talon neiti ottanut jo askeleita, ja nyt ne on jo ihan jokapäiväisiä :) Ihan viime päivinä askeleita on tullut rutkasti lisää- ehkä kymmenkunta kerrallaan :) Ja jokainen askel on tarkasti mietitty, neiti nääs on hyvin varovainan. Homma tuntuu vaan olevan niin hauskaa, että toisinaan askel horjahtaa ihan vain naurun vuoksi. Toinen viime aikojen positiivinen juttu on ollut yöt. Siinä kävi sitten niin, että muutaman tunnin huutosessioista päästiin sillä kun tyttö otettiin viereen nukkumaan. Huutoa saattaa olla vielä siinäkin, mutta laantuu ainakin huomattavasti nopeammin. Jostain kumman syystä neiti kampee koko ajan mun kylkeen kiinni, jotenka en osaa sanoa onko äipän unenlaatu paljoa parantunut- noh, ainakin siltä osin, että huudon aiheuttamaa päänsärkyä ei ole! ;) Hankittiin muutes jo isojen tyttöjen sänky, ja meinataan tyrkätä se meidän sänkyyn kiinni, niin tarvittaessa vaikka minä nukun siinä, jos ison sängyn puolella tila alkaa käymään ahtaaksi!

Niihin kysymyksiin...missä kumman välissä endin/jaksan ajatella koulujuttuja, valmistunko koskaan? Palaanko jo keväällä töihin, vai vasta syksyllä? KAKKONEN?! Miten saataisiin ruokailuista mielekkäämpiä hetkiä? Oppiiko tuo koskaan syömään lusikalla!? :D Miten selviämme Thaimaan lennoista, pitääkö vielä miettiä kohdetta uudestaan? Jatkanko imetystä vielä matkaan asti, sillä tissille neiti ainakin nukahtaa?.... kysymyksiä siis laidasta laitaan