Vähiin käy ennen kuin loppuu! Tasan viisi työ-aamua jäljellä ja olo tuntuu aika loistavalle! Nyt taas tuntuu sille, että voishan siellä vielä muutaman viikon käydä. Ilmeisesti tämä liian positiivinen fiilis tulee siitä kun tietää että on pääsemässä pois.

Nyt mennään raskausviikolla 34, ja kroppa alkaa selvästikin valmistautumaan tulevaan muutokseen. Olen lähes koko ajan jostain paniikissa, jos se ei liiku… ”se on varmaan nyt kuollu”, tuikkasin viemäriin viemärin puhdistusainetta, jonka kyljessä lukee ”saattaa aiheuttaa kloori kaasua”, no heti tietenkin haistoin koko torpassa kloorin hajun ja ajattelin, että nyt olen hengitellyt kloori kaasua…mies tuli kotiin eikä haistanut mitään, että tällaista.

Laistan verensokerinmittauksesta; musta tuntuu, että se on ihan turhaa, ja tiedän saavani siitä palautetta seuraavalla neuvola käynnillä, mutta ihan sama. Omaa kroppaa pitää kuunnella, ja tosiaan kun mitään hälyttäviä lukemia en ole saanut aikaiseksi, en mittaa.

Viime aikoina kyykistely ja kyljen kääntö, tai ylipäätänsä sänkyyn pääsy on alkanut tuottaa hankaluuksia, joka on johtanut katkonaisiin yöuniin, mutta aika hyvin olen jaksellut, uskon, että omalla asenteellakin on jotain merkitystä, sillä olen tässä seuraillut raskaana olevia, jotka on suht samassa vaiheessa tunteneet itsensä toooosi sairaaksi, oon ajatellut, että tää nyt vaan kuuluu tähän.

Hankinnat alkaa olla hyvin reilassa, jotain pientä, ei niin välttämättömiä puuttuu vielä, mutta vaunut, sänky, vanna ja vaatteita on. Jos nyt ihan kirppu sieltä tulee pitää sitten joku pyytää hankkimaan 44 senttisiä. Apteekki jutut on vielä hankkimatta ja paketti vaippoja on vielä kaupassa. Eilen tilasin toiset imetysliivit, ja niitä ekoja olenkin käyttänyt jo ihan älysti! En muista, että olenko aikaisemmin hehkuttanut näitä Bebesillä myytäviä, mielestäni ihan super huippuja Bravado The body silk seamless imetysliivejä –en ole ainut joka niitä kehuu!! Eilen tilasin myös rintapumpun.

Elämä tuntuu nyt taas muutenkin ihanalle, sillä tuolla omalla kullalla on enemmän aikaa myös mulle. Olemme seurustelleet pian 10 vuotta, ja kaikki nämä vuodet hän on tehnyt vähintään kahta hommaa; ”oikea” palkkatyö päiväsaikaan ja sen lisäksi vanhemmilta peritty viljelytila, jossa hommaa on läpi vuoden. Viime kesänä kun tähän vauva projektiin kunnolla ryhdyttiin, niin päätimme, että nyt saa riittää kahden työn loukku, josta oikeesti ei ole kovinkaan hyötyä, etenkin kun tuotantoa tilalla on koko ajan vähennetty. Noh, viime kesänä tehtiin ratkaisu, että tuotantoa pienennetään vielä entisestään, ja tänä keväänä ensimmäistä kertaa peltotyöt on jätetty tekemättä. Ihan kokonaan homma ei sillä saralla lopu, pienesti jää, mutta nyt on aikaa johonkin muuhunkin.  Tuntuu, että ollaan saatu ihan älysti kaikkea aikaiseksi tällä omalla ”plantaasilla”, kun omakotitalotontilla on alaa 2500 neliöö, eikö sitä voi jo plantaasiksi kutsua!? Ainakin se siltä tuntuu! Hommaa riittää! Nurmikko alaa on saatu tehtyä lisää, marjapensaat maassa, mustikkapensaat odottaa vielä maahan pääsyä ;) , pionit on saaneet oman soppensa, terassit on saaneet nekin uuden värin ja liuskekivet hahmoteltu maahan! Ihanaa saada valmista!

Pitää vielä tuoda suurin huoli julki, eli tuntuu sille, että vauva ei ole tarpeeksi iso ja odotan ihan älynä synnytystapa-arviota, jossa tsekataan myös vauvan koko, se on 29.6. Kaikki kyllä kummastelee ja päivittelee tätä mun vaaaltavaa mahaa, mutta kai se nyt siltä näyttää kun kokoa ei itsellä niin kovin ole.

Kupu 33+5